torstai 19. marraskuuta 2009

Oma koti kullan kallis

Tuntuipas ihanalta tulla kotiin.
Vaikka oli vain illan poissa.
Jotenkin sitä oli pysähtynyt ajattelemaan miten paljon sitä omistaa, kun on oma perhe vierellä.
Ilman mun rakasta miestä ja Ronjaa tämä paikka ei tuntuis niin kodilta.


Koti. Rakkaudella rakennettu, lämmöllä eristetty.
Siellä jaetaan ilot, surut ja kokemukset. Vahvistutaan yhdessä toinen toista tukien.


Siellä voi olla oma itsensä. Hipsutella yöpaidassa aamuin illoin jalassa lämpöiset tossut.


Sytytellä kynttilöit pimeässä aamussa.


Tuntea itsensä rikkaaksi, vaikka tilillä näkyisi pyöreä nolla.

Osaispa aina nauttia ja iloita siitä mitä on. Eihän se ole itsestään selvyys, että omistaa rakastavan perheen. Mulle se on Jumalan lahja.

Joku aika sitten oltiin keskisellä ja löysin sieltä ihanat kehykset. Eilen tuli postissa kuvapaketti, joista sitten valitsin parhaat kuvat rakkaistani kehyksiin. Nyt niille täytyy vain löytää paikka olohuoneen seinällä.

Iloa arkeen!

-Sari-

2 kommenttia:

  1. Mulle koti on siellä mihin käyn rakkaan kanssa nukkumaan, talolla ei sinänsä ole niin väliä :)

    VastaaPoista